Aloitetaan ensin Journalismin eettisillä ohjeilla joita jokainen voi käydä tarkastamassa: Journalistin ohjeiden mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin, tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, ja jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
Totaalista junttijournalismia edustavlle Suomalaisille iltapäivälehdille ohjeet eivät kuitenkaan näytä pätevän silloin, kun uutisoidaan pääministeri Sanna Marinin bilettämisestä. Jätejournalistit julkaisi eilen illalla uutisen videosta, jolla Pääministeri Sanna Marin juhlii julkisuudesta tuttujen henkilöiden kanssa. Mitä sitten?? Jutussa myönetään suoraan, että Instagramista jo poistuneen videon alkuperää, kuvausaikaa, kuvauspaikkaa tai edes kuvaajaa ei tiedetä. Silti ne ääliöt teki uutisen, koska asialla on ”yhteiskunnallista” painoarvoa.
Junttijournalismin jätelehdistö on ollut jo pitkään jo mielisairaan pakkomielteisesti Pääministeri Sanna Marinin kimpussa. Mikään mitä pääministeri Marin tekee ei näemmä kelpaa vaan aina on löydyttävä klikkijournalismiin kuuluvaa kohua.
Junttijournalismiin kuuluu nostaa esille asioita joilla ei ole merkitystä.
Suomeen olisi syytä perustaa “Junttijournalismi” niminen lehti jonka tarkoituksena olisi julkaista näiden toimittajien, päätoimittajien ja lehtikuvaajien oma yksityinen elämä. Ehkä sen jälkeen he ymmärtäisivät miltä tuntuu olla paskajournalismin kynsissä. Jos kerran Suomessa journalismilla on yhteiskunnallista painoarvoa kuten he itse niin sanovat on heidänkin koettava sama yhteiskunnallinen painoarvonsa kun joku älyvapaa juorutoimittaja bilettää pää sekaisin.
Suomessa Junttijournalismi elää omassa mielisairaassa kuplassan: Suuri Journalismipalkinto on pelkkä työkavereiden kehumiseen perustettu omakehukerho joissa kaverit palkitsevat, kehuvat ja nuolevat kavereita.
Sama koskee Julkisen sanan neuvostoa joka on tiedotusvälineiden, kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Myös tämä toimii samassa kuplassa. Siellähän on samoja työkavereita sekä samoja yhtiöitä kun Suuren Journalismipalkinnon palkintolautakunnassa.
Suomessa journalismilla ja journalisteilla on heikko itsetunto jota paikkaamaan ovat he itse luoneet palkintoja, huomionosoituksia joita on kiva jaella kavereille sekä jopa ovat määritelleet mitä ja mikä on todellista mediaa ja mikä valemediaa. Jos et kuulu heidän luomaan kuplaansa tai sinua ei päästetä kuplan sisälle saat valemedian edustajan statuksen.
Junttijournalismissa se kuka kertoo uutisen ensimmäisenä on todellakin ylikorostetun tärkeää.
Jos uutisen on kertonut kuplan ulkopuolinen sitä ei lasketa. Odotetaan vaikka viikkoja jotta uutiseen saadaan laitettua kuplan sisällä oleva julkaisija. Korjauksia ja oikaisuja on turha vaatia kupla sisälle vaikka voisit todistaa olleesi ensimmäinen ja vaadit sen mainitsemista uutisessa. Kun et kuulu kuplaan niin sillä ei ole merkitystä.
Suomalaisia journalisteja vaivaa kateus jonka ilmenemismuotoja ovat julkaista kansalaisten lähettämää kuva ja videoaineistoa amatööri/harrastelija määritelmillä vaikka laadullisesti se olisi korkeatasoisempaa kuin toimittajien itse tekemää. Sitä alleviivaamalla toimittaja saa hetkellisen vallantunteen sekä kostean hetken kun alentaa kansalaisen lähettämän aineiston mainitsemalla että kyseessä on "vaan" lukijan kuva.
He itse ovat kovia vaatimaan jokaiseen kuvaan nimiään ja muita itse juttuun littyymättömiä seikkoja joka psykologisesti tutkittuna on vahvasti egomaanista oireilua.
Junttijournalismiin kuuluu myös näennäismoraali:
Onnettomuuspaikoilta he haluavat mielellään raflaaviakin kuvia mutta yrittävät moraalipestä kasvonsa julkaisemalla artikkeleja ettei niin pitäisi tehdä. Miksi kuitenkin monen onnettomuusuutisen yhteyteen he laittavat lomakkeen kuvia ja videoita varten sekä julkaisevat muut tavat lähettää onnettomuudesta kuvia.
Junttijournalismiin kuuluu myös “lukijapalkkiot”. He kirjaimellisesti maksavat aineistosta joita voi julkaista.
Suomessa on hyvää, laadukasta, puolueetonta, läpinäkyvää ja asiansa osaavaa rehtiä journalismia kun heiltä itseltään kysyy. Ilmapiiri ja mielipiteet vaan ovat kovin erilaiset kun samaa kysyy kansalaisilta.
Sosiaalisessa
Mediassa kansalaisten kirjoituksia lukiessa nousee esille kysymys: “Onko Suomen
journalismi, lehdistö ja Mediakonsernit lopultakaan niin laadukas,
puolueetonta, läpinäkyvää ja osaavaa kuin mitä siitä annetaan kuva”.Ei sellaisia arvostella joka tuo varallisuutta kuten mainostajat.